Puheenjohtajan esitelmä

Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestö ry 40 vuotta Albergan kartano 1.10.2008

EOK eilen, tänään, huomenna
Puheenjohtaja Anja Pankasalo

Eilen tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Espoon Omakotiyhdistysten keskusjärjestön, eli EOK:n perustaminen käynnistyi.
Espoon kasvun maatalouspitäjästä kaupungiksi voidaan katsoa alkaneen heti sotien jälkeen, kun rintamamiehille ja kotinsa menettäneille tarvittiin asuntoja erittäin kiireellisesti ja paljon.  Ensimmäiset varsinaiset omakotialueet alkoivat rakentua.

Kun kodit oli rakennettu, huomattiin, että jotain puuttui. Tarvittiin kunnolliset tiet kinttupolkujen tilalle, tarvittiin myös sähköt, koulut ja kirjastot sekä muita palveluja.   Talkoohenki oli voimissaan ja niinpä perustettiin omakotiyhdistyksiä ajamaan niiden saamista alueille.
Espoon kasvu oli ripeää: 1940 täällä oli 13.400 asukasta ja 10 vuotta myöhemmin melkein tuplat, eli 23.000.  Viisikymmentäluvulla väestö lisääntyi 8,8 %:n vuosivauhtia ja vuonna 1971 ylittyi 100.000 espoolaisen  raja.

60-luvun alussa Espoossa toimi noin parikymmentä aktiivista omakotiyhdistystä.  Ajatus yhdistysten lähempään yhteistoimintaan käynnistyi siitä, että omakotiasukkaille sälytetty katurasitus ja vesi- ja viemärikorvaus koettiin yleisesti liian korkeaksi ja haluttiin saada se kohtuullisemmaksi ja kohtelemaan tasapuolisesti kaikkia omakotiasukkaita.

Keskusjärjestön perustamisen painavimmaksi syyksi todettiin kuitenkin ensimmäisen puheenjohtaja Pentti Mikkolan suulla se, että kasvava Espoo alkoi voimakkaasti rakentua massiiviseksi kerrostalokaupungiksi Soukan, Matinkylän ja Suvelan malliin.
Koko kaupungin peittyminen betonitorneiksi haluttiin estää.

30.9.1968, kokoontui 10 yhdistystä pohtimaan yhteisen keskusjärjestön perustamista.
Kokouksessa valittiin toimikunta valmistelemaan sääntöluonnosta varsinaista perustamiskokousta varten, joka sitten pidettiin 11.12.1968 kahdentoista yhdistyksen voimin.

Ensimmäiset toimintasuunnitelmat olivat varsin kunnianhimoisia: Puheenjohtajan laatimassa ”Pitkän Tähtäyksen” suunnitelmassa EOK:n ” tuli valvoa jäsenistön etuja, kehittää omakotiasumismuotoa, vaalia asumismiljöötä ja lisätä asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia”.  Kaikki toki vieläkin mukana jäsenyhdistysten toimintasuunnitelmissa.

Toimintasuunnitelmat osoittautuivat sittemmin varsin ylimitoitetuiksi resursseihin nähden, lähinnä kolmesta syystä:  Järjestöllä ei ollut rahaa, ei ollut asiantuntemusta ja kaiken lisäksi: jäsenyhdistykset olivat varsin passiivisia osallistumaan.
Erityisenä harmina koettiin Espoon kauppalan silloisten virkamiesten penseä suhtautuminen järjestöön: kirjeisiin ei saatu vastauksia ja kutsusta huolimatta neuvotteluihin ja keskustelutilaisuuksiin ei osallistuttu.
Matkan varrella tähän puoleen on kyllä tullut parannusta: Esim. vuonna 1983 järjestön 15-vuotisjuhlassa kuultiin kaupungin virkamiehen ilmoittavan, että ”ihmisiä kuunnellaan nykyään yhä enemmän”
Tänä päivänä onneksi voidaan jo todeta, että yhdistykset ovat paremminkin kaupungin yhteistyökumppaneita kuin häiriköitä.

1980-luvun voimakkaan taloudellisen kasvukauden aikana myös keskusjärjestölle herui taloudellista tukea kaupungin budjetin kautta.  Voitiin jopa palkata sihteeri ja vuokrata toimitilat kaupungin Kauniaisissa omistamasta kiinteistöstä.
Voimakkaasti rakentuvassa kaupungissa jäsenyhdistysten merkitys ja panostus alueellisten asioiden asiantuntijana korostui ja myös keskusjärjestön rooli vahvistui.  Esimerkiksi kaavoituksessa EOK hyväksyttiin lausunnonantajaksi.
Lukuisia tiedotus- keskustelu- ja muita yleisötilaisuuksia järjestettiin pientaloasukkaita puhuttavista aiheista, varsinkin kiinteistövero oli yksi niistä.
Sitten iski lama ja kaikki tuntui päättyvän seinään.  Kaupungin toiminta-avustukset kutistuivat ja riittivät hädin tuskin vuokra- ja puhelinkuluihin.  Kun vuokra sitten kohosi ylivoimaiseksi, siirrettiin toiminta puheenjohtajan kotipöydän ääreen ja kokoukset pidettiin milloin missäkin sopivassa tilassa.  Kotiseututalo Parkvillan valmistuttua onnistuttiin saamaan kokoustila sieltä.

Vuodesta 1994 alkaen toiminta on vakiintunut kolmeen pääteemaan: Retkiin, Vihertekokilpailuun ja Omakotipäivään. Varsinkin kartanokierrokset ja veneretket saaristoon ovat aina olleet menestyksiä.
Vuosittain järjestettävällä Vuoden vihertekokilpailulla on tavoitteena kiinnittää huomiota oman asuinympäristön laatuun omakotialueilla.  Yhdessä kaupungin Viherpalvelujen kanssa järjestettävillä talkoilla on moni katuvarsi, joutomaa, asfalttikenttä tai risukko muuttunut osaksi viihtyisää kylämiljöötä.
Jokasyksyinen perinne on myös Omakotipäivä, jossa vuoden vihertekojen parhaimmisto on palkittu.  Sen lisäksi ohjelmassa on paneuduttu aina ajankohtaiseen asumista ja asuinympäristöä käsittelevään aiheeseen asiantuntija-alustuksen pohjalta.

Omakotiyhdistysten intressit ja tapa toimia ovat tiiviisti sidoksissa asumismuodon vaatimuksiin.  Joskus on esitetty epäilyksiä omakotiyhdistysten tarpeellisuudesta.  Kuitenkin on päädytty siihen, että niitä tarvitaan niin kauan kun riittävästi omakotialueita Espoossa kaavoilla turvataan. Ja tähänhän on Espoostrategiassakin sitouduttu: Sen mukaan asuminen Espoossa on laadukasta ja monipuolista, ja kaavoitamme tiivistyvien kaupunkikeskusten lisäksi pientaloalueita (Aivan pääministeri Matti Vanhasen puutarhakaupunkiajatuksen mukaisesti). Suunnitelmakauden tavoitteissa on toteuttaa vuosittain 1500 pientaloasuntoa, joista 1000 omakoti tai paritaloasuntoa.  Tavoite on juuri nyt varsin kova.
Tänä päivänä espoolaisista 42 % asuu pientaloissa, joista 27 % omakotitaloissa, vaikka kuntalaisten asumistoiveet osoittavat vallan muuta.

Tärkeä ja ehkä näkyvin osa EOK:n toimintaa on ollut Espoon Omakoti-lehden julkaiseminen.
Jotta tieto keskusjärjestön olemassaolosta ja toiminnasta saataisiin paremmin julki, ryhdyttiin sille 70-luvun lopulla puuhaamaan omaa äänenkannattajaa, kuten hanketta kutsuttiin.  Silloinen Espoon Sanomat tarjosikin osakkeitaan ja myöhemmin koko lehteä ostettavaksi pientaloasukkaiden omaksi lehdeksi.
No, milläs varaton ostaa, joten se hanke raukesi.  Lehti saatiin kuitenkin aikaiseksi omin voimin ja vuonna 1979 alkoi ilmestyä Espoolaisten Pientalolehti, aluksi kolme ja myöhemmin neljä kertaa vuodessa, noin 8.000 kappaleen painoksena.  Lehti tehtiin talkootyönä ilmoitusmyyntiä myöten ja taittoleiskat liimailtiin aluksi puheenjohtajan olohuoneen lattialla.
Jakelu tapahtui jäsenyhdistysten hallitusten jäsenten voimin.

90- luvun alkuun tultaessa lehden painos oli kasvanut 13.000 kappaleeseen.  Lama painoi päälle ja tekijöistä alkoi olla puutetta.
Lehdelle oli kuitenkin onnistuttu saamaan ulkopuolinen ilmoitusmyyjä.  EOK:n silloinen puheenjohtaja Eila Räisänen ehdotti allekirjoittaneelle ryhtymistä lehden päätoimittajaksi sanoilla: ei siinä paljon työtä ole, juttuja tulee yhdistyksistä ja ilmoitusmyyjä hoitaa tulopuolen.
Niinpä aloitin juhlavalla päätoimittajan lupauksella lehtiuudistuksella, jossa Pientalolehdestä tuli Espoon Omakoti.  Juttujen kirjoittaminen ja taitto jäivät päätoimittajalle. Parin numeron jälkeen painotalo teki konkurssin ja vähän myöhemmin myös ilmoitusmyyjä kuoli.  Periksi ei annettu, niinpä päätoimittajasta tuli sitten myös ilmoitusmyyjä.
1995 Marja Sipilä Tuomarila-Seurasta tarjoutui mukaan lehtityöhön ja saikin heti aloittaa toimituspäällikkönä.
Tällä kahden hengen toimitusjoukolla lehti jatkoi laman läpi (muuten yhtenä harvoista laman kourista säännöllisesti ilmestyneenä paikallislehtenä). Painos kohosi 22.000 kappaleeseen ja ilmestyminen 6 numeroa vuodessa vuoteen 2006 saakka.
Omien resurssien ylikuormituksen vuoksi päädyttiin ulkopuoliseen ilmoitushankkijaan.  Tämä konsepti ei toiminut, ja oli pakko lopettaa lehden julkaiseminen.

Näin kahden vuoden jälkeen on helppo nähdä, miten suuri merkitys jäsenlehdellä oli.  Jäsenyhdistykset saivat viestinsä sekä oman alueensa asukkaiden että kaikkien muidenkin tietoon.  Tapahtumailmoitukset ja jutut toiminnasta olivat kaikkien luettavissa.
Tästä kokemuksesta voi kertoa, että netti, sähköposti ja jäsenkirjeet eivät riitä viestintätarpeeseen.  Toiminta tahtoo väkisin kuihtua kun retkistä ja muista tapahtumista ei saada tietoa riittävän tehokkaasti kentälle.
Lehdellä oli huomattava merkitys siinä, että tieto EOK:n toiminnasta ja aktiivisuudesta levisi varsin laajalle.

Miltä sitten näyttää EOK:n tulevaisuus tänä päivänä?  Maailma on muuttunut tänä 40 vuotena.  Vaikuttaminen on siirtynyt verkkoon.  Kuntalaiset voivat ottaa suoraan netin kautta yhteyttä kaupungin eri elimiin.  Tieto kulkee reaaliajassa.  Omakotiyhdistykset eivät varmasti häviä, päinvastoin, yhteisöllisyyden merkitys tulee kasvamaan.  Tämä on helppo huomata yhdistysten tilaisuuksissa, viimeksi alkusyksyn Laajalahtipäivillä, joka kokosi monisatapäisen asukasjoukon viettämään yhteistä lauantaipäivää perinteisen ohjelman merkeissä. Vaikka valmistelut usein ovat pienen aktiivijoukon hartioilla, ihmisten kiitollisuus onnistuneesta lopputuloksesta auttaa jatkamaan yhä uudestaan ja uudestaan, näitä ydinjoukkoja, jotka ovat mukana koko sydämellään.

Omakotiasuminen on myös muuttunut melkoisesti.  Alun perin 3000 neliön tontit turvasivat suurelta osin perheiden ruokahuollon, sillä kauppamatkat olivat pitkiä.  Sitten tontit lohkottiin, aluksi puoliksi, jolloin muodostui väljää pientaloasutusta.  Viime aikojen kehitys on vienyt kohti yhä tiiviimpää rakennetta ja 1500 neliön tontit on jaettu kolmeksi 500 neliöiseksi.  Tiivistyminen on tuonut mukanaan myös

uusia ongelmia: lisääntyvä liikenne ja nopeudet aiheuttavat päänvaivaa ja palvelut siirtyvät yhä kauemmas. Varsin ajankohtainen ongelma pienillä tonteilla on syyssiivous, mihin viedä puista tippuva ylimääräinen omenasato ja lehdet kun kompostille ei enää ole sopivaa paikkaa tontilla?

Tarvitaanko sitten keskusjärjestöä enää?  Uskon, että kyllä ainakin jossain muodossa, sillä yhteisöllisyys on yksi kasvava tulevaisuuden trendi.

Espoon Omakotiyhdistysten Keskusjärjestöä ovat kuluneena 40 vuotena luotsanneet seuraavat puheenjohtajat,

Pentti Mikkola  69-72
Olavi Laine             73
Pasi Lampinen   74
Kirsti Henelius 75-78
Eila Räisänen 79-80
Per-Olof Ahokainen      81-83
Tapio Rintala   84-85
Aatto Oja               86
Eila Räisänen 87-93
Anja Pankasalo  94-95
Raimo Kankaanpää      96
Anja Pankasalo  97 edelleen